sunnuntai, 8. syyskuu 2019
Liikaa ylimääräistä hössötystä - oppiminen on tärkeintä!
perjantai, 6. syyskuu 2019
Lyhyempi työpäivä?
SDP:n varapuheenjohtaja, liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin haaveilee lyhyemmästä työajasta eli kuusi tuntia päivässä tai neljää päivää viikossa töitä. Hän perustelee näkemystään työn tuottavuuden paranemisella. Lisäksi ihmisillä jäisi enemmän aikaa perheille ja läheisille.
Mielestäni työaikojen lyhentäminen on täysi mahdottomuus Suomen kokoisessa maassa. Sillä Suomessa asuu liian vähän väestöä. Viime kesänä ollessani kesätöissä tein 11 ja puoli tuntista päivää. Toki silloin tein neljä päivää töitä viikossa, kuitenkin työtunteja kertyi 46h plus matkat. Tällaisissa tapauksissa neljä päiväinen viikko toimii, koska töitä tulee tehtyä saman verran jopa enemmän kuin tämän päivän “normaali” viikoissa. Liian pitkät päivät eivät sovi kaikille eikä kaikille aloille. Toisin sanoen joillakin aloilla voimme lyhentää työaikoja. Sitten on aloja (esim. Sairaanhoitajat), joiden työaikoja ei voi lyhentää, koska ei ole osaajia tarpeeksi. Lisäksi väestön ikääntyessä eläkeläisiä on yhä enemmän ja työikäisiä vähemmän, mikä tarkoittaa hoiva-aloille ja sairaanhoitajille pidempiä päiviä. Hoitokeinojen kehittyessä ihmisten keski-ikä kasvaa, mikä tarkoittaa lisää hoidettavia eli lisää töitä. Pakolaiset voivat olla ratkaisu lisääntyvälle työ määrälle, jos kotouttaminen ja kouluttaminen onnistuu hyvin.
Lyhyesti sanottuna Sanna Marin idea lyhyemmistä päivistä on mahdollista, jos saadaan lisää osaajia. Tämän hetkisessä Suomessa työaikojen lyhentäminen on mahdottomuus. Mahdollisesti kymmenen vuoden kuluttua voimme arvioida työaikojen lyhentämistä uudestaan.
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sdpn-marin-puolustaa-avaustaan-lyhyemmasta-tyoajasta-tanaan-ehka-utopiaa-mutta-voi-olla-tulevaisuudessa-totta/825352/
torstai, 5. syyskuu 2019
Hallitusohjelman veromuutokset
Helsingin Sanomien sivulla julkaistiin 18.8.2019 uutinen “Tupakoimaton pienituloinen eläkeläinen on hallitusohjelman voittaja, haittaverot syövät tuloerojen kaventamista”. Uutisessa käsitellään uutta hallitusohjelmaa ja tarkemmin veromuutoksia.
Minun mielestäni tupakkaveron kaavailtu 200 miljoonan euron korotus on todella hyvä tapa valtiolle hankkia lisää verotuloja. Lisäksi verojen nosto aluksi vain 50 miljoonan euron erässä on fiksu tapa tehdä näin suuri korotus. Itse en osta tupakkatuotteita, joten korotuksella ei ole minulle merkitystä, muuten kuin positiivisesti, koska valtio saa sillä lisää varoja, jotka käytetään takaisin kansalaisten hyväksi.
Alkoholiverotukseen ei tehty muutoksia, joka on mielestäni luultavimmin hyvä asia, koska useampi olisi siitä valittamassa, varsinkin jos sitä korotettaisiin isosti. Itse en käytä alkoholia, joten mikäli sen verotusta olisi korotettu ei silläkään olisi ollut minulle negatiivisia vaikutuksia.
Takuueläkkeen täysi määrä nousi 50 euroa, tällä ei minulle juuri nyt ole mitään vaikutusta, mutta mikäli takuueläke pysyy tai kasvaa vieläkin olisi se minulle todella hyvä asia tulevaisuutta ajatellen. Jotenka takuueläkkeen nousu on hyvä asia minun tulevaisuuteni kannalta, vaikka siihen ehtiikin tulla vielä paljon muutoksia ennen kuin olen itse eläkeikäinen.
keskiviikko, 4. syyskuu 2019
Opettajien vastuu opetuksesta
Kalevassa julkaistussa uutisessa (18.8.2019) Lapsen ei tarvitse opettaa itseään, muistuttaa Opetushallitus – opetusneuvos teroittaa opettajien roolia: ”Kaiken pitää olla suunniteltua” kerrotaan opettajien vastuusta oppitilanteissa.
Minun mielestäni opettajilla on päävastuu oppimisesta, kun puhutaan ala-aste ikäisistä pienistä opiskelijoista. Niin pienet oppilaat tarvitsevat vielä apua melkein kaikessa, joten opettajan rooli oppimisessa on korkea. Kovinkaan paljon omaa vastuuta ei voi antaa niin pienelle, mutta olen myös samaa mieltä siitä, että oppilas voisi halutessaan itse valita miten suorittaa annetun tehtävän. Se voisi myös motivoida opiskelijaa. Kun ikää tulee lisää ja opiskelut jatkuvat vanhempana niin silloin jokainen yksilö oppii ottamaan enemmän vastuuta omasta opiskelusta.
Vaikka kannatankin sitä ajatusta, että koulussa kaiken on tuettava oppimista, niin olen silti vahvasti sitä mieltä, että opiskeluympäristön on oltava sellainen, jossa oppilaat pystyvät pysymään paikallaan ja keskittymään. Avoimet tilat voivat olla mieluisia oppilaille, mutta ne eivät silti aina paranna oppimisen laatua. Näin ollen opettajien pitäisi valita semmoinen oppimisympäristö, jossa opetusta kuunnellaan parhaiten. Tämäkin olisi juuri silloin opettajan vastuun ottamista opetuksesta.
keskiviikko, 4. syyskuu 2019
Katsottiinko lakiuudistusta väärältä kannalta?
Niinkuin 12.8.2019 Kalevassa julkaistussa artikkelissa mainitaan; uusi lakiuudistus kieltää hatkanuorten kiinnioton. Laitoksista karanneita nuoria ei saa enään ottaa kiinni muut kuin sosiaalityöntekijät ja viranomaiset. Lakiuudistuksen myötä mm. Hatkanuoria kiinni ottavat yritykset, kuten kultainen noutaja, joutuvat lopettamaan toimintansa.
Jos hatkanuorien kiinni saamiseen tarvitaan viranomaisia, niin tarkoittaako se sitä, että nuoret otetaan kiinni jos ehditään, vai nostetaanko viranomaisten määrää alueella jossa nuori on karannut? Olen sitä mieltä, että laitoksista karanneet nuoret tulisivat saada mahdollisimman nopeaa sijoitettua takaisin laitokseen. Artikkelissa mainitaan se kuinka monesti nuoret tulevat takaisin aineissa; riippuen siitä kuinka kauan nuori on ollut karkuteillä. Jos nuori joutuu ongelmiin karattuaan, niin se uhkaa laitoksen toimintaa ja nuoren omaa elämää.
Eteenkin suuremmissa kaupungeissa poliiseilla on muutakin tekemistä kun jahdata laitoksista karanneita nuoria. Jääkö hatkanuorien kiinniottaminen tärkeyslistan loppupäähän, vai nostetaanko se esille aikaisempaa enemmän? Miksi ei hatkanuorien kiinniottamisessa voitaisi käyttää kolmatta tahoa? Jos hatkanuorien kiinniottamiseen on jo yrityksiä, niin mistä asia kiikastaa? Jos kerran nuorien kiinniotossa on käytetty ”vääriä menetelmiä”, kuten sidottu nuori, niin miksei lakimuutos puutu siihen ettei nuorten kiinniotossa saa käyttää väkivaltaa? Ymmärrän lakimuutoksen jos nuoria kohtaan on kohdistettu väkivallallisia keinoja, mutta jokatapauksessa nuoret ollaan saatu nopeaa takaisin laitokseen, jossa he ovat turvassa.
Lakimuutos olisi siis ollut parempi niin, että kaikki hatkanuoria kiinniottavien firmojen työskentelijöiden olisi pitänyt käydä esim. Koulutuksessa, jossa kerrotaan keinoja nuorten kiinniottamiseen. Sillä nyt viranomaisten kädet on täynnä ja heidän työnsä lisääntyvät. Nuorten karkureissut saattavat myös pidentyä, joka tarkoittaa myös sitä, ettei voida tietää kuinka huonossa kunnossa nuori saadaan takaisin; jos saadaan.