Annetaanko pienille lapsille liikaa vastuuta omasta oppimisestaan vedoten itseohjautuvaan opetusmetodiin? "Lapsen ei tarvitse opettaa itseään, muistuttaa opetushallitus - opetusneuvos teroittaa opettajan roolia: "Kaiken pitää olla suunniteltua"", näin todetaan Kalevassa 18.8 julkaistun uutisen otsikossa. Mielestäni kannanotto on osuva. Jutussa opetushallituksen perusopetus- ja varhaiskasvatusyksikön päällikkö kritisoi muun muassa opiskelutilojen rauhattomuutta, opetuksen vajavaisuutta sekä oppilaiden liiallista vastuuta opiskelun suhteen. Aiheesta on herännyt paljon keskustelu niin lasten, vanhempien kuin opettajienkin suunnalta. 
 
Jos minulta kysytään, uusi opetussuunnitelma on vain heikentänyt suomalaisten peruskoululaisten oppimista. Ymmärrän, että opiskelutiloja halutaan muokata oppimiseen innostaviksi, mutta eikö pienikin tila sovellu siihen. Jos isoja tiloja jaetaan ainoastaan ohuilla verhoilla, meteli on varmasti kova ja monien opiskelijoiden keskittyminen herpaantuu. Varsinkin nuorimmilla oppilailla tilan ja virikkeiden määrä alkaa enemmin häiritsemään kuin parantamaan oppimistuloksia.
 
Minua kummastuttaa myös se, kuinka jutun lopussa kehotetaan vanhempia ottamaan yhteyttä, jos lapsi kokee opiskelunsa häiriintyneen. Miten alakouluun juuri siirtynyt lapsi osaa tai haluaa kertoa, että koulussa ei opi mitään, kun hänellä ei ole mitään vertailupohjaa asiaan? Opettajan täytyy pystyä hallitsemaan oppimistilanne ja pyrkiä siihen, että oppilaat omaavat opetussuunnitelmassa kerrotut aiheet. Ei kaadeta Suomen tasokasta perusopetusta "modernisoimalla" opetussuunnitelmaa jatkuvasti luovempaan suuntaan. Monet opiskelijat oppivat kuitenkin parhaiten perinteisillä opetusmetodeilla.