SDP:n varapuheenjohtaja, liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin haaveilee lyhyemmästä työajasta eli kuusi tuntia päivässä tai neljää päivää viikossa töitä. Hän perustelee näkemystään työn tuottavuuden paranemisella. Lisäksi ihmisillä jäisi enemmän aikaa perheille ja läheisille.
Mielestäni työaikojen lyhentäminen on täysi mahdottomuus Suomen kokoisessa maassa. Sillä Suomessa asuu liian vähän väestöä. Viime kesänä ollessani kesätöissä tein 11 ja puoli tuntista päivää. Toki silloin tein neljä päivää töitä viikossa, kuitenkin työtunteja kertyi 46h plus matkat. Tällaisissa tapauksissa neljä päiväinen viikko toimii, koska töitä tulee tehtyä saman verran jopa enemmän kuin tämän päivän “normaali” viikoissa. Liian pitkät päivät eivät sovi kaikille eikä kaikille aloille. Toisin sanoen joillakin aloilla voimme lyhentää työaikoja. Sitten on aloja (esim. Sairaanhoitajat), joiden työaikoja ei voi lyhentää, koska ei ole osaajia tarpeeksi. Lisäksi väestön ikääntyessä eläkeläisiä on yhä enemmän ja työikäisiä vähemmän, mikä tarkoittaa hoiva-aloille ja sairaanhoitajille pidempiä päiviä. Hoitokeinojen kehittyessä ihmisten keski-ikä kasvaa, mikä tarkoittaa lisää hoidettavia eli lisää töitä. Pakolaiset voivat olla ratkaisu lisääntyvälle työ määrälle, jos kotouttaminen ja kouluttaminen onnistuu hyvin.
Lyhyesti sanottuna Sanna Marin idea lyhyemmistä päivistä on mahdollista, jos saadaan lisää osaajia. Tämän hetkisessä Suomessa työaikojen lyhentäminen on mahdottomuus. Mahdollisesti kymmenen vuoden kuluttua voimme arvioida työaikojen lyhentämistä uudestaan.
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sdpn-marin-puolustaa-avaustaan-lyhyemmasta-tyoajasta-tanaan-ehka-utopiaa-mutta-voi-olla-tulevaisuudessa-totta/825352/
Helsingin Sanomien sivulla julkaistiin 18.8.2019 uutinen “Tupakoimaton pienituloinen eläkeläinen on hallitusohjelman voittaja, haittaverot syövät tuloerojen kaventamista”. Uutisessa käsitellään uutta hallitusohjelmaa ja tarkemmin veromuutoksia.
Minun mielestäni tupakkaveron kaavailtu 200 miljoonan euron korotus on todella hyvä tapa valtiolle hankkia lisää verotuloja. Lisäksi verojen nosto aluksi vain 50 miljoonan euron erässä on fiksu tapa tehdä näin suuri korotus. Itse en osta tupakkatuotteita, joten korotuksella ei ole minulle merkitystä, muuten kuin positiivisesti, koska valtio saa sillä lisää varoja, jotka käytetään takaisin kansalaisten hyväksi.
Alkoholiverotukseen ei tehty muutoksia, joka on mielestäni luultavimmin hyvä asia, koska useampi olisi siitä valittamassa, varsinkin jos sitä korotettaisiin isosti. Itse en käytä alkoholia, joten mikäli sen verotusta olisi korotettu ei silläkään olisi ollut minulle negatiivisia vaikutuksia.
Takuueläkkeen täysi määrä nousi 50 euroa, tällä ei minulle juuri nyt ole mitään vaikutusta, mutta mikäli takuueläke pysyy tai kasvaa vieläkin olisi se minulle todella hyvä asia tulevaisuutta ajatellen. Jotenka takuueläkkeen nousu on hyvä asia minun tulevaisuuteni kannalta, vaikka siihen ehtiikin tulla vielä paljon muutoksia ennen kuin olen itse eläkeikäinen.
Minun mielestäni opettajilla on päävastuu oppimisesta, kun puhutaan ala-aste ikäisistä pienistä opiskelijoista. Niin pienet oppilaat tarvitsevat vielä apua melkein kaikessa, joten opettajan rooli oppimisessa on korkea. Kovinkaan paljon omaa vastuuta ei voi antaa niin pienelle, mutta olen myös samaa mieltä siitä, että oppilas voisi halutessaan itse valita miten suorittaa annetun tehtävän. Se voisi myös motivoida opiskelijaa. Kun ikää tulee lisää ja opiskelut jatkuvat vanhempana niin silloin jokainen yksilö oppii ottamaan enemmän vastuuta omasta opiskelusta.
Vaikka kannatankin sitä ajatusta, että koulussa kaiken on tuettava oppimista, niin olen silti vahvasti sitä mieltä, että opiskeluympäristön on oltava sellainen, jossa oppilaat pystyvät pysymään paikallaan ja keskittymään. Avoimet tilat voivat olla mieluisia oppilaille, mutta ne eivät silti aina paranna oppimisen laatua. Näin ollen opettajien pitäisi valita semmoinen oppimisympäristö, jossa opetusta kuunnellaan parhaiten. Tämäkin olisi juuri silloin opettajan vastuun ottamista opetuksesta.
]]>
Niinkuin 12.8.2019 Kalevassa julkaistussa artikkelissa mainitaan; uusi lakiuudistus kieltää hatkanuorten kiinnioton. Laitoksista karanneita nuoria ei saa enään ottaa kiinni muut kuin sosiaalityöntekijät ja viranomaiset. Lakiuudistuksen myötä mm. Hatkanuoria kiinni ottavat yritykset, kuten kultainen noutaja, joutuvat lopettamaan toimintansa.
Jos hatkanuorien kiinni saamiseen tarvitaan viranomaisia, niin tarkoittaako se sitä, että nuoret otetaan kiinni jos ehditään, vai nostetaanko viranomaisten määrää alueella jossa nuori on karannut? Olen sitä mieltä, että laitoksista karanneet nuoret tulisivat saada mahdollisimman nopeaa sijoitettua takaisin laitokseen. Artikkelissa mainitaan se kuinka monesti nuoret tulevat takaisin aineissa; riippuen siitä kuinka kauan nuori on ollut karkuteillä. Jos nuori joutuu ongelmiin karattuaan, niin se uhkaa laitoksen toimintaa ja nuoren omaa elämää.
Eteenkin suuremmissa kaupungeissa poliiseilla on muutakin tekemistä kun jahdata laitoksista karanneita nuoria. Jääkö hatkanuorien kiinniottaminen tärkeyslistan loppupäähän, vai nostetaanko se esille aikaisempaa enemmän? Miksi ei hatkanuorien kiinniottamisessa voitaisi käyttää kolmatta tahoa? Jos hatkanuorien kiinniottamiseen on jo yrityksiä, niin mistä asia kiikastaa? Jos kerran nuorien kiinniotossa on käytetty ”vääriä menetelmiä”, kuten sidottu nuori, niin miksei lakimuutos puutu siihen ettei nuorten kiinniotossa saa käyttää väkivaltaa? Ymmärrän lakimuutoksen jos nuoria kohtaan on kohdistettu väkivallallisia keinoja, mutta jokatapauksessa nuoret ollaan saatu nopeaa takaisin laitokseen, jossa he ovat turvassa.
Lakimuutos olisi siis ollut parempi niin, että kaikki hatkanuoria kiinniottavien firmojen työskentelijöiden olisi pitänyt käydä esim. Koulutuksessa, jossa kerrotaan keinoja nuorten kiinniottamiseen. Sillä nyt viranomaisten kädet on täynnä ja heidän työnsä lisääntyvät. Nuorten karkureissut saattavat myös pidentyä, joka tarkoittaa myös sitä, ettei voida tietää kuinka huonossa kunnossa nuori saadaan takaisin; jos saadaan.
]]>Helsingin Sanomien nettisivuille 23.8.2019 tulleessa uutisessa “Ministeriö haluaa oikeuden kokopäiväiseen hoitoon kaikille lapsille ensi syksynä- Kunnissa suunnitellaan jo uusien päiväkotien rakentamista”, kerrotaan uudesta lakimuutoksesta, jonka myötä jokaisella lapsella olisi mahdollisuus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.
Mielestäni asiassa olisi hyvä edetä lapsen oikeus edellä, ja lapsen oikeuteen kuuluu käydä päivähoidossa, jos perhe katsoo sen tarpeelliseksi. Se, että jokaisella on mahdollisuus olla päivähoidossa tarvitsema määrä, lisää lapsien ja perheiden välistä tasa-arvoa. Tähän asti lapsi, jonka vanhempi on ollut esimerkiksi työtön, on voinut saada vain 20 tuntia viikossa varhaiskasvatusta. Olen vahvasti sen kannalla, että lapsien pitäisi saada olla päivähoidossa niin kauan kuin perheellä on siihen tarve. Mielestäni siis lakiuudistus on hyvä. Lisäksi lapsen päivähoidossa olo on hyvä, sillä siellä oppii, miten leikitään sovussa, opitaan käymään keskusteluja ja saadaan omanikäistä seuraa.
Uudistuksella on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun lakiuudistus tulee voimaan, vie se paljon rahaa valtiolta, sillä valtion pitää maksaa silloin hoitajille enemmän palkkaa pidemmältä ajalta, ja uusia hoitajia on palkattava. Myöskään nykyiset tilat eivät tule riittämään, eikä uusien tilojen rakennuttaminen ole ilmaista. Mieleen tulee siis kysymys, tarvitseeko verotusta tiukentaa jälleen, sillä uusia päiväkotipaikkoja tarvitaan lisää. Uutisessa kerrotaan, että 155 kuntaa rajoitti päivähoito-oikeutta 249 kunnasta. Rajoittaneita kuntia on muun muassa Oulu ja Kuopio.
Lakiuudistus on hyvä, ja tarpeellinen, mutta ymmärrän toisenkin puolen. Se ettei rahaa ole, voi olla isokin ongelma.
Olen vahvasti sitä mieltä, että apua tarvitsevia ihmisiä tulisi auttaa mahdollisuuksien mukaan. Maailmassa on monia ihmisiä, jotka elävät huonoissa olosuhteissa ja joutuvat sen takia pakenemaan kotiseudultaan. Ymmärrän, että näillä ihmisillä on kotimaassaan niin epävakaa tilanne, kuten jatkuva sota, että he joutuvat jättämään kotiseutunsa ja pakenemaan turvallisemman elinympäristön toivossa muualle. Mielestäni näitä henkilöitä tulisi auttaa tarpeen mukaan ja heitä voitaisiin ottaa Suomeen asumaan, sillä täällä elintilanne on hyvä ja rauhallinen. Sitä paitsi suomi on harvaan asutettu maa ja täällä on tilaa ylimääräisille ihmisille.
Toisaalta pakolaisten ottaminen Suomeen voi olla ongelma Suomen taloudelle. Suomi on hyvinvointivaltio, minkä takia rahaa tarvitseville myönnetään tukia Kelan toimesta. Jos siis pakolaiset tulevat Suomeen pelkästään apurahojen ja erilaisten tukien perässä, ei heillä mielestäni ole oikeutta tulla kuluttamaan työskentelevien suomalaisten verorahoja. Jos pakolaiset tulisivat Suomeen työskentelemään ja toisivat lisää työvoimaa ja veronmaksajia, olisi mielestäni hyödyllistä kaikkien kannalta tarjota heille turvapaikkaa.
Turvapaikan tarjoaminen voi siis mahdollistaa uusia ulottuvuuksia Suomelle, mutta myös haitata hyvinvointivaltion toimivuutta. Lopputulos riippuu siten itse pakolaisista.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.492496
]]>Helsingin sanomien sivuilla 18.8 ilmestyneessä uutisessa Lapsen ei tarvitse opettaa itseään, muistuttaa Opetushallitus – opetusneuvos teroittaa opettajien roolia: “Kaiken pitää olla suunniteltua” kertoo uuden opetussuunnitelman tuomista vaikeuksista opiskeluun, opettajan asemasta koulussa sekä oppilaan vastuista koulussa.
Olen uutisessa haastatellun Opetushallituksen perusopetus- ja varhaisyksikön päällikkö Marjo Rissasen kanssa samaa mieltä, että opettajalla on päävastuu opetuksesta ja eri mieltä siitä, että opettajalla on vastuu asioiden oppimisesta. Mielestäni opettajalla täytyy vain antaa edellytykset oppimiselle. Esimerkiksi: Opettajan ei tarvitse tuntea epäonnistuneensa, jos ei-motivoitunut opiskelija ei ole oppinut asioita. Olen myös Rissasen kanssa samaa mieltä hänen esille ottamasta itseohjautuvuudesta eli käytännössä opettaja ohjaisi lasta kehittämään opiskelutaitoja. Itseohjautuvuutta olisi hyvä soveltaa jo koulun alkuajoista lähtien. Jos opiskelijat ottavat vastuuta, opettajan vastuu opetuksesta pienenisi.
Opettajan opetustapa voi antaa oppimiselle mahdollisuuden, mutta on myös mahdollista, että se ei edistä oppimista. Opetustavalla on oppimisen kannalta iso merkitys. Esimerkiksi kirjasta suoraan lukeminen, kopioiminen ja asioiden pinnallinen käsittely eivät ole välttämättä parhaimpia oppimisen kannalta. Toisaalta asioiden avaaminen, perusteisiin meneminen voivat auttaa ymmärtämisessä. Silti, vaikka opettaja opettaisi asian hyvin ei välttämättä tarkoita, että oppilas on oppinut asian, jos oppilaalla ei ole mielenkiintoa oppia asiaa.
Rissanen kertoo myös uuden opetussuunnitelman tuomista ongelmista. Moderneissa avoimissa oppimisympäristöissä tilat ovat rauhattomia. Siispä jokaisen pitää olla entistä tarkempi, että antaa toiselle mahdollisuuden keskittyä. Rissanen sanoo, että joissain aineissa luokkatilat pitää kuitenkin säilyttää. Olen siitä hänen kanssaan samaa mieltä.
Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.
]]>